Keltainen ihanuus

Syksyä vasten tuli ommeltua vihdoin sitten myös karjalainen päällystunika siitä keltaisesta käsinkudotusta villakankaasta, jota muuten oli aivan ihana ommella. Ruskeamman sävyistä kangasta oli enemmän ja siitä syntyikin 110 senttiä pitkä eli reilusti polven alle ulottuva, pitkähihainen ja väljähkö mekko. Herra Schwindtin löydöissä ei näisä päällysvaatteissa ollut juuri koristeluja vaikka prameista miehen haudoista löytyivätkin, mikä vähän arveluttaa mekon muuttamisessa svita-takiksi, mutta annas kattoo ja miettii vielä. Kaavana sovelsin aika reippaasti viime syksynä tekemääni ruskeaa tunikaa sekä venäläis- ja karjalaispaitojen kaavoja. Niinpä mekkoon tuli noin 45 cm leveät etu- ja takakappaleet, 15 cm levennyskaistale kainaloiden alta helmaan asti sekä melko voimakkaasti levenevät kiilat vyötäröltä alkaen.

Hihoihin sovelsin jo ruskeassa mekossa käyttämääni puolisuunnikkaiden yhteensopivuutta. Eli noin puolet hihan yläosan leveydestä syntyy kahdesta puolisuunnikkaasta jotka saadaan joko leikkaamalla leveä puolisuunnikas kahtia ja ompelemalla kummankin pidempi sivu omaan puoleensa suorakulmaista hihakappaletta, tai leikkaamalla pitkästä suikaleesta vastaavan muotoiset palat. Koska geometria on kaunista, pidemmän palan pääty taipuu kauniisti hyväilemään lyhyemmän palan päätyä ja vastakkaista hihan saumaa, joten kolmiolla tai yhtenäisellä puolisuunnikkaalla syntyvä voimakas vinous hihan ylä- tai alareunassa poistuu kokonaan. Magiaa!

Tässä vielä mallina huomattavasti jyrkemmässä kulmassa leikatut ruskean mekon hihakiilat. Tässä kaavassa on vielä sekin etu, että palat sopivasti mitoittamalla kyynärpään kohdalle syntyy luonnostaan mukava kuppi. Täytyy vain kiinnittää huomiota kankaan mahdolliseen puolisuuteen sekä siihen, että vasen ja oikea hiha ovat selkeästi toistensa peilikuvio eivätkä lainkaan vaihdettavissa.

Ja tässä vielä valmis mekko, uusien ihanien mataranpunaisten lapasten sekä vanhojen pussihousujen ja kökköjen karjalanpiirakkakenkien kera.

---

Handwoven yellow cloth, aah. I decided to make it into a tunic first - the 12th century Karelian finds by Dr. Schwindt, more than a century ago, show little decoration in the collar of even the wealthiest male graves. So at least for now I'll use the tunic as it is. I'm quite happy with the pattern, which is an adaptation of typically used tunic pattern, rubakha pattern and historic era Karelian traditional shirt pattern. The front and back pieces are rather narrow, with extra width at the chest achieved with narrow straight gores under the sleeves, and triangular, wide gores starting from the waist. The sleeve pattern in turn uses rectangle and two trapezoids. The trapezoids are from one bisected trapezoid, both are sewn with the longer edge to the rectangular sleeve piece, and the end of the longer one bends nicely to fill in the gap in the seam. Magic of geometry! And no mismatching edges in the sleeve.

The fabric was also ridiculously easy to sew. I'm very pleased with the result if I may say so. Needs some finishing yet, as I wanted to make it ready for Kekri.

Syksyn satoa: kenkiä

Viimeksi kun tein kenkiä, tulos ei ollut täysin tyydyttävä ja rautakausikelpoiset matalavartiset kengät osoittautuivat käytännössä ei niin hyviksi, muun muassa rantin puuttumisen vuoksi. Niitä tuli kuitenkin käytettyä jonkin aikaa ennen kuin muuttuivat suohirviöiksi, koska eihän nyt kenkiä voi hukkaan heittää kun nahkakin on niin saamarin kallista. No, tämän kesän jälkeen totesin niiden lopulta olevan niin huonossa kunnossa että raaski kierrättää nahan ja tehdä ihan eri kaavalla ihan eri kengät.

Muistaakseni näiden tyyppien oikea nimi on hedeby-kenkä - kaikki kaverit vaan ovat tehneet omansa joko Kuggomissa tai kuggomiittien opastuksella, joten Harmaasusien keskuudessa popot tunnetaan kuggombuutseina. Oli mulla joku oikea kaavakin, ja silti melkein epäonnistuin... Jos seuraavat jo menisivät ilman että täytyy avartaa sitä tai ottaa sisään tätä. Tällä kertaa siis ongelmaksi nousi liian pieni suuaukko, kun olin laskenut etäisyyden kengän kärjestä suuaukon etureunaan liian pitkäksi joten nilkan ympäri kiertävä osa vastaavasti oli lyhyempi. Tämän takia siis kengistä mitataan nilkanympärys!

Kääntökengät 4mm paksulla pohjanahalla onnistuvat muuten siedettävän helposti, jos pohjaa ohentaa reunasta noin 2mm paksuksi puolen sentin matkalta. Valmistusvaiheessa en tietenkään muistanut valokuvata, myös siksi että ompelin aika kiireellä kun piti saada ne viikonlopuksi valmiiksi - paitsi että ei sitten kuitenkaan, kun metsähallituksen kämpässä jossa piti yöpyä ei saanut tuoda koiria sisälle. Kivajee.

Näiden jälkeen sitten tulikin mieleen, jotta 1500-lukukelpoiset lehmännenäkengätkin voisi kai oikeastaan tehdä. Syy tähän villiin laajennukseen on Harmaasusien seuraava peli, tietenkin, ja sen vaateproppikuvaukset. Tällä kertaa (koska haluamme kiusata pelaajia eikun) kuvasin myös tekoprosessin.

Kivasti ovat nahan päällä nahasta leikatut osat. Tästä kuitenkin erottunee nelikulmaisuuden voimakas läsnäolo, ja kengät on mahdollista tehdä hyvinkin pienestä määrästä nahkaa. Päällisen etuosa ulottuu siis kaikilta reunoiltaan noin sentin pohjan ulkopuolelle paloja leikatessa, ommellessa tuo mitta katoaa todella nopeasti kun päällisen varvaskaarteissa on piston väli hiukan pidempi kuin pohjan vastaavissa kohdissa. Ehkä olisi voinut jättää vielä vähän enemmmän kääntövaraa.

Saksalaisen tehokkuuden esikuvat ovat teoriassa varsin simppelit, ja tosi rumat. Käytännössä totesin että edellisten kenkien kohdalla mainiosti toiminut "ohennetaan pohjan reunaa niin se kääntyy" ei lainkaan pelitä jos varpaat ovat miltei suorakulmaiset ja päällysnahka ohuen poron sijaan 2mm paksua nautaa. Siispä ratkomaan ja ompelemaan uudestaa ilman kääntämistä.

Näiden kenkien venyttely jalkaan sopivaksi olikin jossain määrin työläämpää kuin minkään aiemmin itse tekemäni kengän kanssa. Tuli myös todettua, että jos haluaa enemmän piirrosten mukaiset lehmänturvat, kannattaa käyttää ohutta pohjanahkaa ja leveää ranttia, johon sitten voi ommella sen paksumman pohjanahan. Laatikon pohjalta löytyi vielä kaksi tinanappia, joilla kengät saa näppärästi pysymään jalassa. Tilasin tietenkin Billy&Charlielta myös ihan kengänsolkia, mutta tajusin hakea ne sisältävän paketin vasta kenkien jo valmistuttua. Hups. Eli sitten voikin joko tehdä kiinnityksen uudestaan tai todeta, että tällä mennään, ja käyttää ne kengänsoljet johonkin ihan muuhun projektiin.

---

Shoes! Hedeby boots, made with reindeer upper and 4mm cow hide sole, cut down to thickness of 1-2mm around the edge so it would be possible to make these into turnshoes. The upper and sole are sewn with a thin strip of reindeer leather between them to keep the water out. The last pair I made didn't have this feature, and that meant that any dampness got right in through the seam. This time I even made a pattern, and still almost failed to get them right. Too tight at the ankle - at least that was easily fixed by adding a small gore.

I also made a pair of kuhlmaulshoes in a hurry, for our next game's photography session last weekend. I don't actually think very many will make shoes for the game, but hey, maybe it'll benefit someone. The upper is 2mm cow hide and the sole 4mm, and the upper is only around 1cm wider than the sole. At the corners, the holes are at wider intervals in the upper than in the sole, and the shrinkage of the wet leather as it dries also "ate up" the wider girth of the upper. I tried to make them into turnshoes first, as the image sources would appear them to be, but I just couldn't turn them - right angles vs. round toe makes a big difference, as does cow vs. reindeer hide apparently. Still, I got them done and found a pair of cute round pewter buttons for the ankle strap. Of course the package containing buckles from Billy&Charlie had already arrived in the post office but I hadn't fetched it yet. Meh. Will use them for some other project, then.

Syksyn satoa - piukat lahkeet

Syyskausi tuo mukanaan kaikenlaista kivaa tekemistä, niinkuin esimerkiksi uusien tiukkojen keskiaikalahkeiden ompelua sekä tällä kertaa kaksi kenkäompeluprojektia.

Uusiin lahkeisiin käyttämäni kangas on kaikkea muuta kuin Grunwald-yhteensopiva - vaikka härskiys onkin aina in, kaksinkertaiseksi kudottu villa sopii paremmin erinäisiin kotimaan tapahtumiin. Toisen puolen väri on hieno kirkas punainen, toinen kukonaskelkuvioinen sini-harmaa-musta. Kangas oli kohtalaisen lyhyt, mutta patentoimattomalla kankaansäästökaavalla siitä sai varsin hyvin 170-senttisen hoikan ihmisen lahkeet. Huomasin tosin että näin onnistuvat vain lahkeet, joiden kangas on molemmilta puolilta samanlainen - tai kaksipuolinen, jos tahtoo suoraan mi-partit. Häh häh.

Perustana käytin viime kesänä ommeltuja tiukkoja lahkeita. Saumanvaraa tuli noin sentti tai puolitoista. Tämän jälkeen kangasta leikatessa ylijääneistä kolmioista sai jatkopalat lahkeiden yläreunaan, jotta ne sai riittävän pitkiksi. Sitten harsiminen sentin pistoilla jalan ympärille ja ompelu, tällä kertaa saumaus farkkusaumalla. Teoriassa siis näitä voi myös käyttää ei-mipartina, käytännössä ehkä sitten kuitenkaan ei. Kiinnitysosaan nimittäin tulee aika selkeä puolisuus. Pointit on vielä tekemättä, mutta eiköhän nämä vielä käyttöön saada.

---

This spring I've made quite a lot of stuff - a pair of mi-parti hose, karelian tunic, a coat and two pairs of shoes. Now, the hose: found a perfect fabric for a fashionable gunner. Double woven, red on one side and with a small squares of blue-grey-black pattern on the other side. Used a very cloth-saving cut here, and based the pattern* on a pair of hose I made last year. I left in about a finger width of seam allowance and ensured the fit by sewing with a long stitch first, with my leg inside. Then I made the finished seam a millimeter inside of the scetch seam.

* Actually "pattern" may be glorifying my "put the fabric to be cut on the bottom, put the model on top, mark where to cut" method of operating with items of clothing similar to what I've done before. It's what I did with even this:

Approximating the width of the chest. Needed some extra gores in the sides to make it fit comfortably as the outmost layer.

ADHD-ompelua

Syksy on mulle sitä aikaa, kun uusia asioita syntyy aivan vimmaisella tahdilla. Viime viikolla ompelin kasaan pitkän paidan siitä ihanasta oranssinruskeasta villakankaasta (josta ehkä tulee yhden halkion leikkaamisella ja lautanauhan ja nappien ompelulla svita-tyyppinen takki kunhan saan tehtyä tutkimusta novgorodilaisista 1100-luvun napeista että tiedän millaiset ostaa) ja tällä viikolla syntyivät varrelliset hedeby-kengät eli tuttavallisesti kuggombuutsit. Ja aiemmin tuli tehtyä uudet härskit mi-partilahkeet kaksipuoliseksi kudotusta kankaasta - toinen puoli punainen, toinen siniharmaa/musta kukonaskelkuvioinen. Nyt tarkenee talvellakin leikkiä keskiaikaa. Lisäksi tuli tehtyä lapaset Hollolasta ostetusta mataralla värjätystä villalangasta. Tumput eivät ole niin aktiivisen lämpimät kuin myyntiin tekemäni paksut harmaat lapaset mutta eivätpä sitten myöskään nukkaannu yhtä mahdottomasti. (Ja sitten ostin vaaleanvihreää pirkka-lankaa, sitä paksumpaa, josta tulee spock-lapaset tai sitten sukat, en vielä ole päättänyt kummat ensin olisi syytä tehdä.)

Pitäisi myös tyhjentää kaappia vanhasta tavarasta joka ei enää täytä autenttisuuskriteerejä, sekä epämääräisistä kankaanjämistä joista saisi vielä vaikka mitä kivaa pientä, mutta ihmisellä voi olla vain rajallinen määrä häntähuppuja ennen kuin alkaa ahdistaa. Sitäpaitsi en tiedä onko kalanruotokuvioinen kirkkaansininen ohut villa ehkä sittenkään ihan se ykkösvaihtoehto keskiaikavaatteeseen.

Miksei muuten Suomessa kukaan tee ruudullisia keskiaikavaatteita? Ne tuntuvat olevan Ruotsin puolella aika yleisiä. Varmaan siksi kukaan ei niitä tee kun kenelläkään ei niitä ole - ihan sama kuin kaikilla on rautakausivaatteissa lautanauhaa, koska kaikilla on lautanauhaa. On se jännä, se kulttuuri.

---

Ukok

En ole arkeologi mutta vähän mietityttää tämä. Tosin minusta muutenkin toisten kulttuurien ihmisten hautojen kaivelu ja jäännöksien laittaminen kaikkien katseltaaksi on jossain määrin epäkohteliasta. Kotimaassa sörkitään vain omaa jäämistöä - jos kiinnostaa, niin mainiota, saadaan tietoa oman kulttuurin historiasta. Jos kuitenkin lähdetään jonnekin muualle "pelastamaan" tietoa "unohdukselta" vastoin paikallisten toiveita ja tajua omasta kulttuuristaan, voidaanko mennä muuten kuin enemmän tai vähemmän metsään? Tämä Siberian Timesin artikkeli pohjustaa taustoja vähän enemmän kuin vastaava suomenkielinen, joka keskittyy lähinnä siihen mitä jännää tältä muumiolta löytyikään. Jos paikalliset asukkaat ovat sitä mieltä että heidän esivanhempiaan ei saa häiritä, oikeuttaako länsimaisten ihmisten tiedonhalu hautarauhan rikkomiseen? Tältä puolen aitaa on toki helppo sanoa että on aivan eri asia viedä muiden kulttuurien edustajien jäännöksiä museoihin kuin salamyhkäisiin yksityiskokoelmiin, mutta onko sillä suurta eroa niille, joilta nämä vainajat viedään? Etenkin kun teot "oikeutetaan" sillä, että eihän teidän uskomuksillanne sielusta ole mitään todellisuuspohjaa, ME sen sijaan tiedämme miten asia on ja miten teidän tulee suhtautua muinaisiin kuolleisiinne. Ukokin prinsessa sentään vihdoin palautetaan, ja nyt sitten katsellaan seudun muita kurgaaneja ja halutaan niiden muumiot maailman museoihin - tai ainakin sen san maailmasta joka lähtökohtaisesti sisältää ilmastoituja rakennuksia. On mielestäni suoranaisen törkeää että olemassaolevaa kulttuuria mitätöidään ja vähätellään sillä perusteella, että sen vanhemmasta versiosta halutaan lisää tietoa.

---

I'm not an archelogist - I just use the stuff they dig up - and so I'm a bit sceptical about the cultural approriation issues surrounding the Ukok princess. Personally I am of the opinion that it's rather impolite to go someplace you're not living in and dig up the bodies of the people who used to live here, and display them in museums. If it's your own ancestors, sure, why not. But here in the case of the Ukok princess we have westerners telling the locals who want their revered ancestor back that "your faith that her soul is in the land you live in is silly, we know better than you, so we keep the body for safekeeping for now". Sure, now after ten years there's finally an air controlled museum and sarcophagus so that the mummy won't rot. And the non-local museums have their eyes on the other kurgans. It's just my opinion but it's more than a tad rude to dismiss an existing culture's explicis wishes in favour of gaining some additional knowledge about the selfsame culture's past. Because we know better than them what's good for them, no?

Pystykangaspuut / Standing loom

Tämä hauska kapine on siessyt olohuoneessa kahden muuton ajan. Kyllä se eteneekin hissuksiin - yleensä noin tunnin työn eli 5 senttiä kerrallaan. Mihinkään "oikeaan" kangaspuumalli ei perustu, vaan rakennusaineet ovat roskakatoksesta löydetyn tuolinrungon (?) pystykappaleet. Kaveri oli käynyt pystykangaspuukurssin, henkilökohtaista tietoa oikeasta rakenteesta ei ollut näitä tehdessä. Kursseilla käytetyissä malleissa on käsittääkseni nelivartista toimikasta tehdessä kolme liikkuvaa niisinvartta ja yksi stabiili, mutta en ihan ymmärtänyt ilman ohjetta jotta miten tämä toimisi käytännössä, joten puissani on neljä liikuteltavaa vartta ja ihan hyvin on toiminut. Haarukoita tosin tuli yksi ylimääräinen pari, kun alunperin kokeilin 4 vartta/4 haarukkaa ennen kuin totesin 4 vartta/ 2 haarukkaa ratkaisun toimivammaksi.

Niisinvarsien alla oleva poikkipuu pitää hulpiolautanauhat järjestyksessä. Loimea tehdessä harkitsin putkeksi kudottua hulpiota kahdella langalla per nauhalauta, mutta olen joskus kokeillut sitä systeemiä ja laudat pyrkivät asettumaan aina niin että viriö sulkeutuu. Se on ärsyttävää, joten päätin tehdä kapeat suorat hulpionauhat.

Kangas kapeni huomattavasti aloituksesta ja leventäminen olikin hauskaa hommaa. Nyt kun loiminiput on virkattu kivasti oikean levyiseksi ketjuksi homma ehkä toimii paremmin. Käytössä on ollut kahta eri kudelankaa. Ensimmäinen itse värjättyä punasipulivihreää, toinen kirpparilta löytynyttä en nyt muista millä kasvilla värjättyä vaaleampaa vihreää. On muuten myös ärsyttävän höttöistä tavaraa, onneksi ostin sen nimenomaan tämän kankaan kuteeksi. Ei nimittäin kestä vetoa juuri lainkaan. Toivottavasti kankaana sitten kestää kulumista edes jonkin verran.

Tarkoitus olisi tehdä tästä valmiista kankaasta housut sitten kun se joskus valmistuu. Loimella on mittaa noin kolme metriä, josta on kudottu noin 70 senttiä. Mutta ehkä se ensi kesäksi sitten kerkiää.

---

My standing loom project started out some years ago. At the moment it has been with me in three different places - thank goodness it's light and movable. I'm a lazy weaver and the fabric proceeds maybe 5 centimeters per hour when I have the mood to be weaving. I built the loom on hazy scetches and impressions from a friend's notes - she had been to an actual course on the subject, I was improvizing from scrap wood found from the trash. Works ok, although it has 4 mobile shatfs in 2 holders whereas the type of loom used in the course apparently uses 3 mobile shatfs in 3 holders, plus one stabile shaft for 2/2 twill. (I can sort of understand how it works, but not construct it without instructions.)

The crossbar holds the card woven bands straight and keeps them from getting twisted. I had originally thought to make the bands round, with 2 threads per card, but I've done that earlier and the warp tries to pull the shed closed, so I made a narrow, straight 4-thread band instead. I've used two different weft threads this far - the first one dyed with red onion skins, the second is bought and I forget what plant was used to dye it. It's really loose, soft yarn that's poor for even weft, and takes almost no pull at all, so I have to be careful with it.

The fabric will probably become trousers eventually. When I get it done. There's 3 meters of warp and I've woven some 70 centimeters by now. Maybe it'll be done by next summer.

Lähdeaineisto ja pienet pettymykset

Ostinpa sitten Hollolasta vihdoin uusiopainoksen Theorode Schwindtin "Tietoja Karjalan Rautakaudesta" ja totean että tämä kirja olisi ollut hyvä olla vuosi sitten. Mielenkiintoisena pidettäköön etenkin sitä että paitakankaaksi tulkittu osa fragmenteista on palttinasidoksista villaa, päällysvaatteet yleensä huovutettua kolmevartista toimikasta ja "hame, vaippa, huntu- ja esiliinakangas" nelivartista toimikasta. Hmm. No, tuo paitakankaaksi aiottu valkoinen on kolmevartista (ja hienompaa kuin 1:1 kuvatuissa fragmenteissa) mutta tuleva housukangas, yhä puissa, on nelivartista enkä tiedä miten se huovuttuukaan. Sen sijaan Schwindtin mukaan mistään Kekomäen yms haudoista ei ole löytynyt nappirivejä, ja miehen päällysvaate on tulkittu todennäköisesti umpinaiseksi. Todisteita paidansepaluksesta ei nimittäin päällysvaatteissa ole. Voi kökkö. Nyt pitää päättää, haluaako leikkiä autenttista vai soveltaa sen mukaan mikä voisi olla kivaa - olisiko karjalaisella tyypillä venäläismallinen takki? Apua. -- This year at Hollola I bought a reprint of Theodore Schwindt's "Information on Karelian Iron Age" and I must say I wish I had this book last year. Particularly interesting is that while the fragments that are interpreted as undershirt (with preserved openings and such, whee!) are universally tabby woven wool, women's clothing "shirt, cloak, veil and apron fabric" are 2/2 twill, and men's overclothes usually boiled* 2/1 twill. Hmm. Well, the fabric I intend for shirt is 2/1 twill, finer than in the found fragments, which I feel is acceptable. The future trouser fabric, still on the loom, is 2/2 twill and I'm not sure how it will behave if I try to boil it either. What is troublesome to me is that according to Schwindt, in none of the Kekomäki or other graves there were found button rows, and the overshirt was probably not open in front. Bother. Now I need to decide if I want to be interpreted-authentic, or would a Karelian man have a Russian type overcoat. Help.

Oranssia villaa!

Niinhän siinä kävi, että Puolasta, tuosta histelromppeen Mekasta, tarttui mukaan vähän lisää käsinkudottua kangasta. Hups? Joka tapauksessa, nyt on suunnitelmissa uusi takki oranssinkellanruskeasta paksusta palttinasidoksisesta villasta. Tällä kertaa noista sai jo maksaakin jotain. Lompakko vuotaa verta, mutta eipä tässä muita kalliita paheita juuri elämässä ole joten hinne vaan! Aivan mahtavat värit! Koska sain pakanjämiä, toista on metri ja toista puolitoista eivätkä värit ole täsmälleen samoja, mutta haitanneeko tuo mittään. Toisesta tulee sitten takkiin kiiloja ja joku lisäasia, ehkä kintaat? Tai pussi? Tai sisätöppöset? Katsotaan nyt mitä siitä jää. Kaavakin alkaa suunnilleen hahmottua. Vielä kun tietäisi että oliko svitassa yleensä se vyötärösauma eli ei niin kaikki olisi vallan mainiosti. Napeiksi ajattelin ostaa ensi vuonna jotain melko geneerisiä pallomaisia pronssinappeja. Tänä vuonna nappihankinnat jäivät Grunwaldissa väliin kun en kerennyt ennen matkaa kaivelemaan tietoa Staraja Ladogan nappilöydöistä. Saa edelleen vinkata hyödykkäitä sivustoja asian tiimoilta. ;)

Karjalaan takaisin

Completorium, koiranpennun* kotiuttaminen ja kesän avaus Rikalan muinaismarkkinoilla on jälleen suoritettu onnistuneesti. Viimeksimainitun aikana valmistui talvella kansanopistossa aloittamani karjalainen hopealevykaulakoru, jonka ompelin siniseen pellavaan ja tuin tuohisuikaleella, sekä tarttui mukaan hieno Suskin tekemä Kekomäen haudan S-mallinen nauha, joka on sopivasti valkoista ja krapinpunaista.

Nyt siis tilanne on se, että itäisen malliseen takkiin olisi ainekset nappeja lukuunottamatta pääosin kasassa. Mutta suurin ahdistus iskee nyt, kun pitäisi päättää millä kaavalla tuosta ah niin kapeasta kankaasta leikkaa sen takin. Tuumin että jokin venäläisen svitan tyyppinen ratkaisu voisi olla paikallaan tässä, mutta kun niistäkin pitäisi kaivella se tarkempi rakenne ehkä mielellään ensin. Onko vyötärösauma tyypillinen? Ja miten pitkät hihat? Ja voiko sen vuorittaa? Tilasin juuri Granumista tämän erinomaisen kirjan, johon törmäsin ensin Tampereen kaupunginkirjastossa, mutta siinäkään ei valitettavasti juuri tekstiileistä puhuta, sen sijaan eri kalmistojen tyypitys ja ajoitus on varsin hyvän oloisesti tehty - mitään arkeologian koulutustahan mulla ei ole, mutta loogiselta se vaikutti. Lisäksi mukana on kasa viitteitä, joista varmasti on hyötyä jos vain osaisi venäjää.

Now that the summer is officially opened at Rikala market and the big LARP and getting the puppy* home are succesfully completed, itime to start planning for new projects. I'm leaning strongly towards East Karelia in my upcoming stuff; at Rikala I finished a choker with silver plates sewn on linen wrapped around birchbark, a lovely unisex piece of jewelry from, IIRC, Kekomäki grave at Kaukola. I also bought a tablet woven band with an S pattern from the same graveyard, madder red on white.

So buttons excluded I should have all I need for my new Karelian coat. I bought the fabric at Wolin viking festival last summer, it's a really fine white, hand woven wool with 2/1 twill, and very narrow which sets its own set of problems for the pattern. But even before that, the problem is that I don't feel I have enough data about what cut it should be. I was thinking of something like a Rus svita coat, knee-lenght with an opening to the waist, as it would be plausible for a reasonably wealthy Karelian man to wear. But are there any finds that support this? And what exactly is the cut for svita? Can it be lined? Is there waist seam? How long the sleeves can be?

I just ordered a book containing lots of interesting classifications of the finds from different Karelian grave sites, which also has a lot of sources as it is a Dr. thesis - but they're mostly in Russian. Booyah. Must I learn another language for this? *

Pyhän Birgitan myssy - muunnos

Pellavamyssy, Harmaasusien kesken tuttavallisesti idari, on keskiaikaisten päähineiden kulmakivi. "Perinteistä" kahdesta palasta ommeltua idaria näkee tapahtumissa lähes kaikkien päässä. Kuvalähteiden perusteella naiset kuitenkin käyttivät selvästi erilaista idaria joko alimmaisena vaatteena tai oletettavasti hunnun ja leukaliinan alla. (Myös pitkästä suorakaiteenmuotoisesta pellavasuikaleesta kiedotut hunnut esiintyvät usein mm. Maciejowski-raamatun kuvituksessa.)

Tällaisista myssyistä on olemassa ainakin keskisaumallisia malleja, nk. pyhän Birgitan myssyjä, jotka perustuvat hautalöytöön (löytöihin?) ja kuvitukseen. Kuitenkin 1250-luvulle ajoitetussa Maciejowski-raamatussa miesten idareissa on joka kuvassa selkeästi erottuva keskisauma, kun taas naisten myssyt on allekirjoittaneen mielestä ommeltu yhdestä kankaanpalasta, sillä missään niistä ei ole näkyvää saumaa. Vain yhdessä kuvassa myssypäinen nainen on kuvattu suoraan sivultapäin. On myös mahdollista, että myssy olisi tehty siten että vain takaosassa on muotosaumaa, ja etuosa olisi yhtenäinen. Totesin kuitenkin myös saumattoman mallin toimivaksi ja helpoksi tehdä. Nähdäkseni tätä toteutusta ei voida sulkea kokonaan pois.

Lähtökohtana saumattoman myssyn ompeluun oli kankaan säästäminen. Se ei täysin toteutunut, sillä alunperin neliskulmaista kangasta täytyi pyöristää nurkista jonkin verran, jotta rypytettävää matkaa ei tulisi liikaa. Mahdollisesti myssyssä olisi myös hiukset sisältävän pussin alla oleva piilosauma, mutta en tässä yksinkertaisimmassa mahdollisessa mallissa lähtenyt miettimään sen toteuttamista. Mahdollisesti olisi myös mahdollista yhdistää miesten ja naisten idarien kaavat samalle kankaalle. Jääköön jatkokehitelyyn.

Alunperin lähestyin myssyä neliskulmaisena huivina, jonka sivun pituus on 50-55 senttiä tai sen verran, että etusivu ei huivimaisesti vedettynä yllä kokonaan pään ympäri vaan nurkat jäävät korvien taakse.

Ensikokeiluna rypytetin huivista muut paitsi etureunan, ja ompelin nauhan etureunaan kiinni. Näin kuitenkin pään ympäri kierretyn nauhan ulkonäkö ei mielestäni vastannut kuvituksia, joissa se näyttäisi kiertävän pään ympäri vain kahdesti, päälaelta ja hiukset sisältävän pussin alta. Tosin vaihtelunvaraa on tässä kohtaa melkoisesti.

Pyöristin neliöliinaa kevyesti kahdesta kulmasta ja ompelin näiden kolmen sivun läpi kulkevan nauhakujan. Pidempi pää nauhasta jää dominoivan käden puolelle, toiselle puolelle jää vain solmimiseen tarvittava pätkä. Hiukset asetetaan myssyyn, alareuna kiristetään sopivaksi ja myssy pauloitetaan kiertämällä pitkä osa nauhasta niskan takaa otsalle, siitä päälaen ympäri ja takaisin pussin alle, missä se solmitaan ja päät laitetaan pussin sisään.