Syksyä vasten tuli ommeltua vihdoin sitten myös karjalainen päällystunika siitä keltaisesta käsinkudotusta villakankaasta, jota muuten oli aivan ihana ommella. Ruskeamman sävyistä kangasta oli enemmän ja siitä syntyikin 110 senttiä pitkä eli reilusti polven alle ulottuva, pitkähihainen ja väljähkö mekko. Herra Schwindtin löydöissä ei näisä päällysvaatteissa ollut juuri koristeluja vaikka prameista miehen haudoista löytyivätkin, mikä vähän arveluttaa mekon muuttamisessa svita-takiksi, mutta annas kattoo ja miettii vielä. Kaavana sovelsin aika reippaasti viime syksynä tekemääni ruskeaa tunikaa sekä venäläis- ja karjalaispaitojen kaavoja. Niinpä mekkoon tuli noin 45 cm leveät etu- ja takakappaleet, 15 cm levennyskaistale kainaloiden alta helmaan asti sekä melko voimakkaasti levenevät kiilat vyötäröltä alkaen.
Hihoihin sovelsin jo ruskeassa mekossa käyttämääni puolisuunnikkaiden yhteensopivuutta. Eli noin puolet hihan yläosan leveydestä syntyy kahdesta puolisuunnikkaasta jotka saadaan joko leikkaamalla leveä puolisuunnikas kahtia ja ompelemalla kummankin pidempi sivu omaan puoleensa suorakulmaista hihakappaletta, tai leikkaamalla pitkästä suikaleesta vastaavan muotoiset palat. Koska geometria on kaunista, pidemmän palan pääty taipuu kauniisti hyväilemään lyhyemmän palan päätyä ja vastakkaista hihan saumaa, joten kolmiolla tai yhtenäisellä puolisuunnikkaalla syntyvä voimakas vinous hihan ylä- tai alareunassa poistuu kokonaan. Magiaa!
Tässä vielä mallina huomattavasti jyrkemmässä kulmassa leikatut ruskean mekon hihakiilat. Tässä kaavassa on vielä sekin etu, että palat sopivasti mitoittamalla kyynärpään kohdalle syntyy luonnostaan mukava kuppi. Täytyy vain kiinnittää huomiota kankaan mahdolliseen puolisuuteen sekä siihen, että vasen ja oikea hiha ovat selkeästi toistensa peilikuvio eivätkä lainkaan vaihdettavissa.
Ja tässä vielä valmis mekko, uusien ihanien mataranpunaisten lapasten sekä vanhojen pussihousujen ja kökköjen karjalanpiirakkakenkien kera.
Handwoven yellow cloth, aah. I decided to make it into a tunic first - the 12th century Karelian finds by Dr. Schwindt, more than a century ago, show little decoration in the collar of even the wealthiest male graves. So at least for now I'll use the tunic as it is. I'm quite happy with the pattern, which is an adaptation of typically used tunic pattern, rubakha pattern and historic era Karelian traditional shirt pattern. The front and back pieces are rather narrow, with extra width at the chest achieved with narrow straight gores under the sleeves, and triangular, wide gores starting from the waist. The sleeve pattern in turn uses rectangle and two trapezoids. The trapezoids are from one bisected trapezoid, both are sewn with the longer edge to the rectangular sleeve piece, and the end of the longer one bends nicely to fill in the gap in the seam. Magic of geometry! And no mismatching edges in the sleeve.
The fabric was also ridiculously easy to sew. I'm very pleased with the result if I may say so. Needs some finishing yet, as I wanted to make it ready for Kekri.
Hieno hiha! Ja mua alkaa oikein jännittää koska se nauha tulee kuvaan :)
VastaaPoistaKun ny löytäisi ensin oikeanlaiset ja kivat napit. Mitäs niitä novgorodilaisia olikaan tuolta ajalta.
VastaaPoista