Huomiselle keikalle vähän evästä... ja jos onnistuu niin voisi tehdä myöhemminkin. Tuli havaittua että s-martketissa on vuohenmaitoa puolen litran päniköissä, iskukuumennettua tosin mutta ihan pätevää eläintä noin muuten. Siitä sitten juustua. Jos ois ollut fiksu ja kerkiäväinen olisi tehnyt juuston eilen ja paistanut uunissa illalla, mutta eiköhän tuo kelpaa noinkin.
1 l kulutusmaitoa
1 l kutunmaitoa
1 l piimää
4 kananmunaa
suolaa
yrttejä (ruohosipulia ja tinjamiksi tunnistettua yrttiä)
Jos jaksaisi niin voisi tehdä tämän paremmalla maidolla ja jos Glimsistä saisi jokusen kananmunan niin tulisipa hyvää.
keskiviikko 31. elokuuta 2011
torstai 25. elokuuta 2011
Asetakki
Ostinpa muinoin, joskus harrastusta aloitellessa jostain(tm) kivaa harmaata villatoimikasta. Se päätyi aikanaan hihattomaksi päällysmekoksi jota taisin käyttää jopa kahdesti. Sen jälkeen opin juttuja pitkähelmaisten vaatteiden kaavoittamisesta riittävän väljiksi, sekä sen että en oikeastaan jaksa leikkiä naista jos ei oo pakko, tai edes pukeutua sellaiseksi. (Koska vaikka mulla voi olla naisen vaatteet en silti koe olevani mitenkään erityisen, no, nainen. Sukupuoli on performanssi, yleensä ei jaksa esittää.)
Käkkäisen värjäämätön mutta hyvänlaatuinen villa sopi vaikkapa puolivallattoman tykkimiehen takkiin. Kierrätyskeskuksesta löytyi pala pellava-puuvillakangasta, joka toimikaskudetta lukuunottamatta oli ihan käypää tavaraa ja lisäksi sen verran jäykkää että se antaa takille ryhtiä. Mitoitus pyrkii olemaan sellainen että takki menee gambesonin päälle ilman turhaa ähinää. Pituutta on myös reilusti, eli voi käyttää myös lahkeiden eikä vain joined hosen kanssa.
Vuorituksesta näkee yhä kankaan ensimmäisen olomuodon haamun. Siellä se on, takakappale. Hihat syntyivät kiiloista, ja takahelman pidennys etukappaleen palasta. Ensimmäinen korjaus näkyykin tässä, eli ei-niin-mihinkään kuvaan tai löytöön perustuva neliönmallinen takahalkiota leventävä pala.
Kangasnappeja on takin rintamuksessa 12 kappaletta. Koska en jaksanut ruveta tekemään niin paljon napinläpiä, ja ne haittaavatkin myöhempää käytettävyyttä, on napinlävet suoritettu lautanauhalla johon on jätetty sopivat aukot. Keskiaikavaatteeseen pirtanauha olisi ollut parempi, mutta en löytänyt nauhapirtaa mistään, ja kahdella langalla on inhaa tehdä lautanauhaa: laudat pyrkivät asettumaan pienimmän vastuksen mukaan, ja viriö pitää kääntää joka kerta uudestaan auki. Lisäksi käyttämäni lanka oli hyvin ohutta, kertaamatonta ja käytökseltään täysin tuntematonta, joten en viitsinyt ruveta arpomaan.
Tuli kuitenkin viikonloppuna havaittua että takki ei istu. Ongelma on materiaalin puute edessä ylhäällä (ei saa nauraa! binderinkään kanssa ei istunut!), minkä korjaamiseksi on suunnitteilla kiilojen lisääminen kainalosauman etupuolelle, ja hihoihin vastaavat levennyskiilat. Samalla voikin poistaa takaa dokumentoimattoman neliölevennyspalan. Voisikohan lisäkiilat tehdä ilman vuorta, jotta takki laskeutuisi paremmin...
Käkkäisen värjäämätön mutta hyvänlaatuinen villa sopi vaikkapa puolivallattoman tykkimiehen takkiin. Kierrätyskeskuksesta löytyi pala pellava-puuvillakangasta, joka toimikaskudetta lukuunottamatta oli ihan käypää tavaraa ja lisäksi sen verran jäykkää että se antaa takille ryhtiä. Mitoitus pyrkii olemaan sellainen että takki menee gambesonin päälle ilman turhaa ähinää. Pituutta on myös reilusti, eli voi käyttää myös lahkeiden eikä vain joined hosen kanssa.
Vuorituksesta näkee yhä kankaan ensimmäisen olomuodon haamun. Siellä se on, takakappale. Hihat syntyivät kiiloista, ja takahelman pidennys etukappaleen palasta. Ensimmäinen korjaus näkyykin tässä, eli ei-niin-mihinkään kuvaan tai löytöön perustuva neliönmallinen takahalkiota leventävä pala.
Kangasnappeja on takin rintamuksessa 12 kappaletta. Koska en jaksanut ruveta tekemään niin paljon napinläpiä, ja ne haittaavatkin myöhempää käytettävyyttä, on napinlävet suoritettu lautanauhalla johon on jätetty sopivat aukot. Keskiaikavaatteeseen pirtanauha olisi ollut parempi, mutta en löytänyt nauhapirtaa mistään, ja kahdella langalla on inhaa tehdä lautanauhaa: laudat pyrkivät asettumaan pienimmän vastuksen mukaan, ja viriö pitää kääntää joka kerta uudestaan auki. Lisäksi käyttämäni lanka oli hyvin ohutta, kertaamatonta ja käytökseltään täysin tuntematonta, joten en viitsinyt ruveta arpomaan. Tuli kuitenkin viikonloppuna havaittua että takki ei istu. Ongelma on materiaalin puute edessä ylhäällä (ei saa nauraa! binderinkään kanssa ei istunut!), minkä korjaamiseksi on suunnitteilla kiilojen lisääminen kainalosauman etupuolelle, ja hihoihin vastaavat levennyskiilat. Samalla voikin poistaa takaa dokumentoimattoman neliölevennyspalan. Voisikohan lisäkiilat tehdä ilman vuorta, jotta takki laskeutuisi paremmin...
lauantai 13. elokuuta 2011
Peplospohdintaa
Nyt olisi mukavaa olla taas arkeologian opiskelija ja päästä käsiksi kaikkeen mielenkiintoiseen kirjallisuuteen, mutta ei. Tuumiskelenpa vain itsekseni siis hetken.
Nykyisen vallitsevan tulkinnan mukaan vaippahame l. peplos on ollut yleensä tehty yhdestä kankaankappaleesta, paitsi se Kaarinan muinaispuvun hassu häntä. Pystykangaspuissa syntyy yksin kudottaessa helpoiten melko kapeaa kangasta*, ja muutenkin lienee kokeilujen valossa hyllytetty ajatus siitä että pystykangaspuilla ei voisi muita kutoakaan kuin leveitä ja lyhyitä kankaita. Ihan samalla tavalla niissä on kääntyvä tukki kuin nykyaikaisissakin puissa. Jossain kirjassa jopa mainittiin sivulautanauhan kutomisen aikaavievyys syyksi kutoa leveää kangasta, vaan eipä tuo lautojen kääntäminen kerran viriötä kohden nyt niin paljon enemmän aikaa vie. Hitaampaa se päädyn huolittelu lautanauhalla on.
Mutta sitten ne peplokset. Olisiko syytä kutoa yhtenäinen leveä kangas, jos kaksi tai kolme pituutta kapeampaa ajaa saman asian (ja tarjoaisi mahdollisuuden ehkä yhdistellä erivärisiä kankaita? Olisiko järkeä pitää normaalissa käytössä 150 senttiä leveää kangasta kutovia puita, jos valtaosa kankaista kudottiin kapeina? Vievät enemmän tilaa ja pitkien niisinvarsien liikuttelu on hankalaa yksin. Pystykangaspuut ovat toki siitä nerokkaat, että leveyteen vaikuttavia osia ovat tasan runkoa kasassa pitävät vaakatangot, kappale johon aloittava lautanauha ommellaan sekä niisinpuut. Puuta ja puunkäsittelytaitoa jos mitä rautakautisessa Suomessa riitti. Jos peplos oli pelkästään naineen naisen asuste ja sen valmistaminen osa morsiusriittejä, voisi hyvinkin olla että sitä olisi ollut kutomassa useampi henkilö, äiti tai joku muu sukulainen ja tuomassa oman maagisen turvansa näin kotoa lähtevän lapsen päälle hyvin konkreettisessa muodossa.
Jos joskus oikeasti kirjoitan sen muinaissuomifantasian niin tätä aihetta pohditaan kyllä. :D
* Ainakin näillä taidoilla, karstalangalla ja roskakatoksesta dyykatusta puusta tehdyillä puilla.
Nykyisen vallitsevan tulkinnan mukaan vaippahame l. peplos on ollut yleensä tehty yhdestä kankaankappaleesta, paitsi se Kaarinan muinaispuvun hassu häntä. Pystykangaspuissa syntyy yksin kudottaessa helpoiten melko kapeaa kangasta*, ja muutenkin lienee kokeilujen valossa hyllytetty ajatus siitä että pystykangaspuilla ei voisi muita kutoakaan kuin leveitä ja lyhyitä kankaita. Ihan samalla tavalla niissä on kääntyvä tukki kuin nykyaikaisissakin puissa. Jossain kirjassa jopa mainittiin sivulautanauhan kutomisen aikaavievyys syyksi kutoa leveää kangasta, vaan eipä tuo lautojen kääntäminen kerran viriötä kohden nyt niin paljon enemmän aikaa vie. Hitaampaa se päädyn huolittelu lautanauhalla on.
Mutta sitten ne peplokset. Olisiko syytä kutoa yhtenäinen leveä kangas, jos kaksi tai kolme pituutta kapeampaa ajaa saman asian (ja tarjoaisi mahdollisuuden ehkä yhdistellä erivärisiä kankaita? Olisiko järkeä pitää normaalissa käytössä 150 senttiä leveää kangasta kutovia puita, jos valtaosa kankaista kudottiin kapeina? Vievät enemmän tilaa ja pitkien niisinvarsien liikuttelu on hankalaa yksin. Pystykangaspuut ovat toki siitä nerokkaat, että leveyteen vaikuttavia osia ovat tasan runkoa kasassa pitävät vaakatangot, kappale johon aloittava lautanauha ommellaan sekä niisinpuut. Puuta ja puunkäsittelytaitoa jos mitä rautakautisessa Suomessa riitti. Jos peplos oli pelkästään naineen naisen asuste ja sen valmistaminen osa morsiusriittejä, voisi hyvinkin olla että sitä olisi ollut kutomassa useampi henkilö, äiti tai joku muu sukulainen ja tuomassa oman maagisen turvansa näin kotoa lähtevän lapsen päälle hyvin konkreettisessa muodossa.
Jos joskus oikeasti kirjoitan sen muinaissuomifantasian niin tätä aihetta pohditaan kyllä. :D
* Ainakin näillä taidoilla, karstalangalla ja roskakatoksesta dyykatusta puusta tehdyillä puilla.
torstai 11. elokuuta 2011
Taas yksi muinaiskäsityöblogi
Johan näitä käsityöblogeja pitäis olla riittävästi, mutta sekaan aina mahtuu.
Totesin että alan olla aika syvässä päässä historianelävöittämisen runsasväkistä ja mukavaa allasta, kun aloittelin tänään hienon vihreän toimikkaan kutomista pystykangaspuissa. Tosin lanka on värjätty pääosin punasipulilla, en ole itse kehrännyt sitä saati kasvattanut lampaita, joten en ehkä ole vielä aivan toivottomasti menettänyt kosketusta siihen mitä valtaosa ihmisistä pitää riittävänä ja kohtuullisena autenttisuustasona.
Tarkoitus olisi tehdä nyt kangaspuissa olevasta kankaasta paita tai housut - katsotaan, mihin riittää. Ostin nimittäin Wolinista myös käsinkudottua valkoista 2-1 villatoimikasta, josta myös saisi oivan paidan tai sitten takin. (Siis oikeasti. Käsinkudottu kangas, 4,7 metriä, leveys noin 42cm, hintaa 100 zlotya kun toisessa päässä on muutama reikä. Kyllä kiitos!)
Lisäksi Wolinista tarttui mukaan varsantalja, 9 kauriintaljaa ja sekalaista piensälää. Ensi talvena ei tulla palelelmaan, oli pakkaset sitten millaiset vain. Tarkoitus olisi tehdä kauriista varhainen svita-mallinen takki ja ehkä lahkeet mikäli materiaalia riittää, ja varsasta somine pörröisine harjoineen tulee oikein hyvä huppu kunhan sen vuorittaa jollain - selkärankaa pitkin kun oli joku mokoma piirtänyt kuulakärkikynällä viivan. Harkitsin muutaman kaninnahan ostamista vuorimateriaaliksi, mutta luonnollisen värisiä elukoita oli kojussa jäljellä vain kolme, ja J ehti ensin osille kahteen niistä.
Haluaisin pyrkiä yhä enemmän käsintehtyihin kankaisiin ja nahkaan sekä turkikseen muinaissuomileikeissä. Keskiajalle toki sitten omat kujeensa. Mutta käsityö on sen verran kallista että mahdollisuus varusteiden parantamiseen löytyy lähinnä itse kutomalla ja juurikin Puolan markkinoilta.
Totesin että alan olla aika syvässä päässä historianelävöittämisen runsasväkistä ja mukavaa allasta, kun aloittelin tänään hienon vihreän toimikkaan kutomista pystykangaspuissa. Tosin lanka on värjätty pääosin punasipulilla, en ole itse kehrännyt sitä saati kasvattanut lampaita, joten en ehkä ole vielä aivan toivottomasti menettänyt kosketusta siihen mitä valtaosa ihmisistä pitää riittävänä ja kohtuullisena autenttisuustasona.
Tarkoitus olisi tehdä nyt kangaspuissa olevasta kankaasta paita tai housut - katsotaan, mihin riittää. Ostin nimittäin Wolinista myös käsinkudottua valkoista 2-1 villatoimikasta, josta myös saisi oivan paidan tai sitten takin. (Siis oikeasti. Käsinkudottu kangas, 4,7 metriä, leveys noin 42cm, hintaa 100 zlotya kun toisessa päässä on muutama reikä. Kyllä kiitos!)
Lisäksi Wolinista tarttui mukaan varsantalja, 9 kauriintaljaa ja sekalaista piensälää. Ensi talvena ei tulla palelelmaan, oli pakkaset sitten millaiset vain. Tarkoitus olisi tehdä kauriista varhainen svita-mallinen takki ja ehkä lahkeet mikäli materiaalia riittää, ja varsasta somine pörröisine harjoineen tulee oikein hyvä huppu kunhan sen vuorittaa jollain - selkärankaa pitkin kun oli joku mokoma piirtänyt kuulakärkikynällä viivan. Harkitsin muutaman kaninnahan ostamista vuorimateriaaliksi, mutta luonnollisen värisiä elukoita oli kojussa jäljellä vain kolme, ja J ehti ensin osille kahteen niistä.
Haluaisin pyrkiä yhä enemmän käsintehtyihin kankaisiin ja nahkaan sekä turkikseen muinaissuomileikeissä. Keskiajalle toki sitten omat kujeensa. Mutta käsityö on sen verran kallista että mahdollisuus varusteiden parantamiseen löytyy lähinnä itse kutomalla ja juurikin Puolan markkinoilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)