Karjalaan takaisin

Completorium, koiranpennun* kotiuttaminen ja kesän avaus Rikalan muinaismarkkinoilla on jälleen suoritettu onnistuneesti. Viimeksimainitun aikana valmistui talvella kansanopistossa aloittamani karjalainen hopealevykaulakoru, jonka ompelin siniseen pellavaan ja tuin tuohisuikaleella, sekä tarttui mukaan hieno Suskin tekemä Kekomäen haudan S-mallinen nauha, joka on sopivasti valkoista ja krapinpunaista.

Nyt siis tilanne on se, että itäisen malliseen takkiin olisi ainekset nappeja lukuunottamatta pääosin kasassa. Mutta suurin ahdistus iskee nyt, kun pitäisi päättää millä kaavalla tuosta ah niin kapeasta kankaasta leikkaa sen takin. Tuumin että jokin venäläisen svitan tyyppinen ratkaisu voisi olla paikallaan tässä, mutta kun niistäkin pitäisi kaivella se tarkempi rakenne ehkä mielellään ensin. Onko vyötärösauma tyypillinen? Ja miten pitkät hihat? Ja voiko sen vuorittaa? Tilasin juuri Granumista tämän erinomaisen kirjan, johon törmäsin ensin Tampereen kaupunginkirjastossa, mutta siinäkään ei valitettavasti juuri tekstiileistä puhuta, sen sijaan eri kalmistojen tyypitys ja ajoitus on varsin hyvän oloisesti tehty - mitään arkeologian koulutustahan mulla ei ole, mutta loogiselta se vaikutti. Lisäksi mukana on kasa viitteitä, joista varmasti on hyötyä jos vain osaisi venäjää.

Now that the summer is officially opened at Rikala market and the big LARP and getting the puppy* home are succesfully completed, itime to start planning for new projects. I'm leaning strongly towards East Karelia in my upcoming stuff; at Rikala I finished a choker with silver plates sewn on linen wrapped around birchbark, a lovely unisex piece of jewelry from, IIRC, Kekomäki grave at Kaukola. I also bought a tablet woven band with an S pattern from the same graveyard, madder red on white.

So buttons excluded I should have all I need for my new Karelian coat. I bought the fabric at Wolin viking festival last summer, it's a really fine white, hand woven wool with 2/1 twill, and very narrow which sets its own set of problems for the pattern. But even before that, the problem is that I don't feel I have enough data about what cut it should be. I was thinking of something like a Rus svita coat, knee-lenght with an opening to the waist, as it would be plausible for a reasonably wealthy Karelian man to wear. But are there any finds that support this? And what exactly is the cut for svita? Can it be lined? Is there waist seam? How long the sleeves can be?

I just ordered a book containing lots of interesting classifications of the finds from different Karelian grave sites, which also has a lot of sources as it is a Dr. thesis - but they're mostly in Russian. Booyah. Must I learn another language for this? *

Pyhän Birgitan myssy - muunnos

Pellavamyssy, Harmaasusien kesken tuttavallisesti idari, on keskiaikaisten päähineiden kulmakivi. "Perinteistä" kahdesta palasta ommeltua idaria näkee tapahtumissa lähes kaikkien päässä. Kuvalähteiden perusteella naiset kuitenkin käyttivät selvästi erilaista idaria joko alimmaisena vaatteena tai oletettavasti hunnun ja leukaliinan alla. (Myös pitkästä suorakaiteenmuotoisesta pellavasuikaleesta kiedotut hunnut esiintyvät usein mm. Maciejowski-raamatun kuvituksessa.)

Tällaisista myssyistä on olemassa ainakin keskisaumallisia malleja, nk. pyhän Birgitan myssyjä, jotka perustuvat hautalöytöön (löytöihin?) ja kuvitukseen. Kuitenkin 1250-luvulle ajoitetussa Maciejowski-raamatussa miesten idareissa on joka kuvassa selkeästi erottuva keskisauma, kun taas naisten myssyt on allekirjoittaneen mielestä ommeltu yhdestä kankaanpalasta, sillä missään niistä ei ole näkyvää saumaa. Vain yhdessä kuvassa myssypäinen nainen on kuvattu suoraan sivultapäin. On myös mahdollista, että myssy olisi tehty siten että vain takaosassa on muotosaumaa, ja etuosa olisi yhtenäinen. Totesin kuitenkin myös saumattoman mallin toimivaksi ja helpoksi tehdä. Nähdäkseni tätä toteutusta ei voida sulkea kokonaan pois.

Lähtökohtana saumattoman myssyn ompeluun oli kankaan säästäminen. Se ei täysin toteutunut, sillä alunperin neliskulmaista kangasta täytyi pyöristää nurkista jonkin verran, jotta rypytettävää matkaa ei tulisi liikaa. Mahdollisesti myssyssä olisi myös hiukset sisältävän pussin alla oleva piilosauma, mutta en tässä yksinkertaisimmassa mahdollisessa mallissa lähtenyt miettimään sen toteuttamista. Mahdollisesti olisi myös mahdollista yhdistää miesten ja naisten idarien kaavat samalle kankaalle. Jääköön jatkokehitelyyn.

Alunperin lähestyin myssyä neliskulmaisena huivina, jonka sivun pituus on 50-55 senttiä tai sen verran, että etusivu ei huivimaisesti vedettynä yllä kokonaan pään ympäri vaan nurkat jäävät korvien taakse.

Ensikokeiluna rypytetin huivista muut paitsi etureunan, ja ompelin nauhan etureunaan kiinni. Näin kuitenkin pään ympäri kierretyn nauhan ulkonäkö ei mielestäni vastannut kuvituksia, joissa se näyttäisi kiertävän pään ympäri vain kahdesti, päälaelta ja hiukset sisältävän pussin alta. Tosin vaihtelunvaraa on tässä kohtaa melkoisesti.

Pyöristin neliöliinaa kevyesti kahdesta kulmasta ja ompelin näiden kolmen sivun läpi kulkevan nauhakujan. Pidempi pää nauhasta jää dominoivan käden puolelle, toiselle puolelle jää vain solmimiseen tarvittava pätkä. Hiukset asetetaan myssyyn, alareuna kiristetään sopivaksi ja myssy pauloitetaan kiertämällä pitkä osa nauhasta niskan takaa otsalle, siitä päälaen ympäri ja takaisin pussin alle, missä se solmitaan ja päät laitetaan pussin sisään.

Pukeutumisen sietämätön vaikeus

Joskus harrastusta aloitellessani kuvittelin leikkiväni naista aika paljon enemmän kuin mitä nykyään totean tekeväni. Se vaan ei ole mun juttu lainkaan, ja vaikka rautakautiset ja keskiaikaiset naisten vaatteet on sikapäheitä (etenkin luonnossa, malleista ajanmukaisesti toteutettuna) niin ajatus että itse pukeutuisi naiseksi on lähinnä ristiinpukeutumista, eikä edes kovin kivaa sellaista. Eikä vähiten siksi, että koska naiseksi pukeutuu lähinnä tilanteissa joissa arvelee törmäävänsä aggressiivisiin idiootteihin jos ei, sitä tulee tehtyä suhteellisesti enemmän sukupuolistereotypioihin takapajuisesti suhtautuvissa paikoissa. Älkää vittu puhuko mitään puolalaisista miehistä ja ojista ja Wolinista. Tosin kesäkuumalla on myös mukavaa pukeutua yhteen ilmavaan vaatekappaleeseen sen sijaan, että soveltaisi tekokuituista binderia 30 asteen helteellä. Stnan tissit. Onhan niillä kiva leikkiä mutta ihan turhat kapineet ovat muuten.

Sentään Harmaasusissa tästä 'sukupuoli-evvk-kunhan-mua-ei-lueta-naiseksi' asenteesta ei ole tullut valittamista. Kukaan ei ole ainakaan henkilökohtaisesti sanonut mitään. Ja onhan niistä naistenvaatteista se ilo että tyttöystävällä on jotain mitä laittaa päälleen, tuskin niistä siis kaikista hankkiudun eroon, mutta mutta... jos se histelkirppis keväällä järjestyy, siellä tulee olemaan reilu määrä vanhoja koruja.

Tampere

Niin, se Tampere. Muutin tänne työn perässä lokakuun alussa, asunto löytyi helposti ja kaupunki on muutenkin pääosin tuttu, joten mikäpä täällä ollessa. Asunnon kalustus on vielä kovin minimalistinen, ja uhkaa muuttua vielä minimalistisemmaksi koska ilmeisesti patjoissa on hometta. Pitää kehittää uusi ratkaisu tähän ensi viikolla. Toistaiseksi oireilu on ilmennyt sitkeänä kurkkukipuna, mutta vierailevalla kisulla oli selvempiä allergiaoireita jotka eivät selity oikein millään muulla. Harmillista.

Etsinnässä on nyt mustavalkoiset, lehtikuvioiset verhot ja mustavalkoisia tai harmaita lakanoita. Miksi kaikki muotikuosit on niin kammottavia? Sentään pelastukseksi tulee roskalavalta löytynyt muinainen ompelukone - täysin toimiva, joskin muutama muoviosa on rikki ja piston pituus on jumittunut kovin lyhyeksi, mutta sitä varten on toinen käsi. Kyllä tulla yhdet pussilakanat ompelee.

Herkullinen kurpitsamössö

Tampereen isosta K:sta saa aina välillä butternut squashiä eli voipähkinäkössiä. Tänään ruokalistalla siis kurpitsamuhennosta ja huomenna (jos sitä jää) loput pääsevät lasagnen täytteeksi. Voikurpitsa on erinomaisen herkullinen, pähkinäisen bataattinen kurpitsa.

Voikurpitsamuhennos (2-3:lle)
1 iso kurpitsa
3 porkkanaa
1 iso sipuli
2 dl kikherneitä, esikypsytettynä
3-5 valkosipulinkynttä
tölkki kookosmaitoa
currytahnaa
inkivääritahnaa
juustokuminaa
garam masalaa
muskottipähkinää
mustapippuria
(soijarouhetta kourallinen)

Kuori, kuutioi ja höyrytä kurpitsa lähes kypsäksi. Paista samalla viipaloidut porkkanat ja sipuli inkivääri- ja currytahnan ja muiden mausteiden paitsi valkosipulin kanssa toisessa kattilassa tai paistokasarissa. Lisää kurpitsa ja kookosmaito. Anna hautua, murskaa kurpitsanpaloja sen verran kuin jaksat. Jos nestettä on liikaa, lisää hiukan soijarouhetta. Lisää kikherneet viimeisenä, anna hautua jälkilämmöllä.

Kutunmaito-yrttijuusto

Huomiselle keikalle vähän evästä... ja jos onnistuu niin voisi tehdä myöhemminkin. Tuli havaittua että s-martketissa on vuohenmaitoa puolen litran päniköissä, iskukuumennettua tosin mutta ihan pätevää eläintä noin muuten. Siitä sitten juustua. Jos ois ollut fiksu ja kerkiäväinen olisi tehnyt juuston eilen ja paistanut uunissa illalla, mutta eiköhän tuo kelpaa noinkin.

1 l kulutusmaitoa
1 l kutunmaitoa
1 l piimää
4 kananmunaa
suolaa
yrttejä (ruohosipulia ja tinjamiksi tunnistettua yrttiä)

Jos jaksaisi niin voisi tehdä tämän paremmalla maidolla ja jos Glimsistä saisi jokusen kananmunan niin tulisipa hyvää.

Asetakki

Ostinpa muinoin, joskus harrastusta aloitellessa jostain(tm) kivaa harmaata villatoimikasta. Se päätyi aikanaan hihattomaksi päällysmekoksi jota taisin käyttää jopa kahdesti. Sen jälkeen opin juttuja pitkähelmaisten vaatteiden kaavoittamisesta riittävän väljiksi, sekä sen että en oikeastaan jaksa leikkiä naista jos ei oo pakko, tai edes pukeutua sellaiseksi. (Koska vaikka mulla voi olla naisen vaatteet en silti koe olevani mitenkään erityisen, no, nainen. Sukupuoli on performanssi, yleensä ei jaksa esittää.)

Käkkäisen värjäämätön mutta hyvänlaatuinen villa sopi vaikkapa puolivallattoman tykkimiehen takkiin. Kierrätyskeskuksesta löytyi pala pellava-puuvillakangasta, joka toimikaskudetta lukuunottamatta oli ihan käypää tavaraa ja lisäksi sen verran jäykkää että se antaa takille ryhtiä. Mitoitus pyrkii olemaan sellainen että takki menee gambesonin päälle ilman turhaa ähinää. Pituutta on myös reilusti, eli voi käyttää myös lahkeiden eikä vain joined hosen kanssa.


Vuorituksesta näkee yhä kankaan ensimmäisen olomuodon haamun. Siellä se on, takakappale. Hihat syntyivät kiiloista, ja takahelman pidennys etukappaleen palasta. Ensimmäinen korjaus näkyykin tässä, eli ei-niin-mihinkään kuvaan tai löytöön perustuva neliönmallinen takahalkiota leventävä pala.

Kangasnappeja on takin rintamuksessa 12 kappaletta. Koska en jaksanut ruveta tekemään niin paljon napinläpiä, ja ne haittaavatkin myöhempää käytettävyyttä, on napinlävet suoritettu lautanauhalla johon on jätetty sopivat aukot. Keskiaikavaatteeseen pirtanauha olisi ollut parempi, mutta en löytänyt nauhapirtaa mistään, ja kahdella langalla on inhaa tehdä lautanauhaa: laudat pyrkivät asettumaan pienimmän vastuksen mukaan, ja viriö pitää kääntää joka kerta uudestaan auki. Lisäksi käyttämäni lanka oli hyvin ohutta, kertaamatonta ja käytökseltään täysin tuntematonta, joten en viitsinyt ruveta arpomaan.

Tuli kuitenkin viikonloppuna havaittua että takki ei istu. Ongelma on materiaalin puute edessä ylhäällä (ei saa nauraa! binderinkään kanssa ei istunut!), minkä korjaamiseksi on suunnitteilla kiilojen lisääminen kainalosauman etupuolelle, ja hihoihin vastaavat levennyskiilat. Samalla voikin poistaa takaa dokumentoimattoman neliölevennyspalan.  Voisikohan lisäkiilat tehdä ilman vuorta, jotta takki laskeutuisi paremmin...