Pyhän Birgitan myssy - muunnos

Pellavamyssy, Harmaasusien kesken tuttavallisesti idari, on keskiaikaisten päähineiden kulmakivi. "Perinteistä" kahdesta palasta ommeltua idaria näkee tapahtumissa lähes kaikkien päässä. Kuvalähteiden perusteella naiset kuitenkin käyttivät selvästi erilaista idaria joko alimmaisena vaatteena tai oletettavasti hunnun ja leukaliinan alla. (Myös pitkästä suorakaiteenmuotoisesta pellavasuikaleesta kiedotut hunnut esiintyvät usein mm. Maciejowski-raamatun kuvituksessa.)

Tällaisista myssyistä on olemassa ainakin keskisaumallisia malleja, nk. pyhän Birgitan myssyjä, jotka perustuvat hautalöytöön (löytöihin?) ja kuvitukseen. Kuitenkin 1250-luvulle ajoitetussa Maciejowski-raamatussa miesten idareissa on joka kuvassa selkeästi erottuva keskisauma, kun taas naisten myssyt on allekirjoittaneen mielestä ommeltu yhdestä kankaanpalasta, sillä missään niistä ei ole näkyvää saumaa. Vain yhdessä kuvassa myssypäinen nainen on kuvattu suoraan sivultapäin. On myös mahdollista, että myssy olisi tehty siten että vain takaosassa on muotosaumaa, ja etuosa olisi yhtenäinen. Totesin kuitenkin myös saumattoman mallin toimivaksi ja helpoksi tehdä. Nähdäkseni tätä toteutusta ei voida sulkea kokonaan pois.

Lähtökohtana saumattoman myssyn ompeluun oli kankaan säästäminen. Se ei täysin toteutunut, sillä alunperin neliskulmaista kangasta täytyi pyöristää nurkista jonkin verran, jotta rypytettävää matkaa ei tulisi liikaa. Mahdollisesti myssyssä olisi myös hiukset sisältävän pussin alla oleva piilosauma, mutta en tässä yksinkertaisimmassa mahdollisessa mallissa lähtenyt miettimään sen toteuttamista. Mahdollisesti olisi myös mahdollista yhdistää miesten ja naisten idarien kaavat samalle kankaalle. Jääköön jatkokehitelyyn.

Alunperin lähestyin myssyä neliskulmaisena huivina, jonka sivun pituus on 50-55 senttiä tai sen verran, että etusivu ei huivimaisesti vedettynä yllä kokonaan pään ympäri vaan nurkat jäävät korvien taakse.

Ensikokeiluna rypytetin huivista muut paitsi etureunan, ja ompelin nauhan etureunaan kiinni. Näin kuitenkin pään ympäri kierretyn nauhan ulkonäkö ei mielestäni vastannut kuvituksia, joissa se näyttäisi kiertävän pään ympäri vain kahdesti, päälaelta ja hiukset sisältävän pussin alta. Tosin vaihtelunvaraa on tässä kohtaa melkoisesti.

Pyöristin neliöliinaa kevyesti kahdesta kulmasta ja ompelin näiden kolmen sivun läpi kulkevan nauhakujan. Pidempi pää nauhasta jää dominoivan käden puolelle, toiselle puolelle jää vain solmimiseen tarvittava pätkä. Hiukset asetetaan myssyyn, alareuna kiristetään sopivaksi ja myssy pauloitetaan kiertämällä pitkä osa nauhasta niskan takaa otsalle, siitä päälaen ympäri ja takaisin pussin alle, missä se solmitaan ja päät laitetaan pussin sisään.

Asetakki

Ostinpa muinoin, joskus harrastusta aloitellessa jostain(tm) kivaa harmaata villatoimikasta. Se päätyi aikanaan hihattomaksi päällysmekoksi jota taisin käyttää jopa kahdesti. Sen jälkeen opin juttuja pitkähelmaisten vaatteiden kaavoittamisesta riittävän väljiksi, sekä sen että en oikeastaan jaksa leikkiä naista jos ei oo pakko, tai edes pukeutua sellaiseksi. (Koska vaikka mulla voi olla naisen vaatteet en silti koe olevani mitenkään erityisen, no, nainen. Sukupuoli on performanssi, yleensä ei jaksa esittää.)

Käkkäisen värjäämätön mutta hyvänlaatuinen villa sopi vaikkapa puolivallattoman tykkimiehen takkiin. Kierrätyskeskuksesta löytyi pala pellava-puuvillakangasta, joka toimikaskudetta lukuunottamatta oli ihan käypää tavaraa ja lisäksi sen verran jäykkää että se antaa takille ryhtiä. Mitoitus pyrkii olemaan sellainen että takki menee gambesonin päälle ilman turhaa ähinää. Pituutta on myös reilusti, eli voi käyttää myös lahkeiden eikä vain joined hosen kanssa.


Vuorituksesta näkee yhä kankaan ensimmäisen olomuodon haamun. Siellä se on, takakappale. Hihat syntyivät kiiloista, ja takahelman pidennys etukappaleen palasta. Ensimmäinen korjaus näkyykin tässä, eli ei-niin-mihinkään kuvaan tai löytöön perustuva neliönmallinen takahalkiota leventävä pala.

Kangasnappeja on takin rintamuksessa 12 kappaletta. Koska en jaksanut ruveta tekemään niin paljon napinläpiä, ja ne haittaavatkin myöhempää käytettävyyttä, on napinlävet suoritettu lautanauhalla johon on jätetty sopivat aukot. Keskiaikavaatteeseen pirtanauha olisi ollut parempi, mutta en löytänyt nauhapirtaa mistään, ja kahdella langalla on inhaa tehdä lautanauhaa: laudat pyrkivät asettumaan pienimmän vastuksen mukaan, ja viriö pitää kääntää joka kerta uudestaan auki. Lisäksi käyttämäni lanka oli hyvin ohutta, kertaamatonta ja käytökseltään täysin tuntematonta, joten en viitsinyt ruveta arpomaan.

Tuli kuitenkin viikonloppuna havaittua että takki ei istu. Ongelma on materiaalin puute edessä ylhäällä (ei saa nauraa! binderinkään kanssa ei istunut!), minkä korjaamiseksi on suunnitteilla kiilojen lisääminen kainalosauman etupuolelle, ja hihoihin vastaavat levennyskiilat. Samalla voikin poistaa takaa dokumentoimattoman neliölevennyspalan.  Voisikohan lisäkiilat tehdä ilman vuorta, jotta takki laskeutuisi paremmin...