torstai 22. marraskuuta 2012

Keltainen ihanuus

Syksyä vasten tuli ommeltua vihdoin sitten myös karjalainen päällystunika siitä keltaisesta käsinkudotusta villakankaasta, jota muuten oli aivan ihana ommella. Ruskeamman sävyistä kangasta oli enemmän ja siitä syntyikin 110 senttiä pitkä eli reilusti polven alle ulottuva, pitkähihainen ja väljähkö mekko. Herra Schwindtin löydöissä ei näisä päällysvaatteissa ollut juuri koristeluja vaikka prameista miehen haudoista löytyivätkin, mikä vähän arveluttaa mekon muuttamisessa svita-takiksi, mutta annas kattoo ja miettii vielä. Kaavana sovelsin aika reippaasti viime syksynä tekemääni ruskeaa tunikaa sekä venäläis- ja karjalaispaitojen kaavoja. Niinpä mekkoon tuli noin 45 cm leveät etu- ja takakappaleet, 15 cm levennyskaistale kainaloiden alta helmaan asti sekä melko voimakkaasti levenevät kiilat vyötäröltä alkaen.

Hihoihin sovelsin jo ruskeassa mekossa käyttämääni puolisuunnikkaiden yhteensopivuutta. Eli noin puolet hihan yläosan leveydestä syntyy kahdesta puolisuunnikkaasta jotka saadaan joko leikkaamalla leveä puolisuunnikas kahtia ja ompelemalla kummankin pidempi sivu omaan puoleensa suorakulmaista hihakappaletta, tai leikkaamalla pitkästä suikaleesta vastaavan muotoiset palat. Koska geometria on kaunista, pidemmän palan pääty taipuu kauniisti hyväilemään lyhyemmän palan päätyä ja vastakkaista hihan saumaa, joten kolmiolla tai yhtenäisellä puolisuunnikkaalla syntyvä voimakas vinous hihan ylä- tai alareunassa poistuu kokonaan. Magiaa!

Tässä vielä mallina huomattavasti jyrkemmässä kulmassa leikatut ruskean mekon hihakiilat. Tässä kaavassa on vielä sekin etu, että palat sopivasti mitoittamalla kyynärpään kohdalle syntyy luonnostaan mukava kuppi. Täytyy vain kiinnittää huomiota kankaan mahdolliseen puolisuuteen sekä siihen, että vasen ja oikea hiha ovat selkeästi toistensa peilikuvio eivätkä lainkaan vaihdettavissa.

Ja tässä vielä valmis mekko, uusien ihanien mataranpunaisten lapasten sekä vanhojen pussihousujen ja kökköjen karjalanpiirakkakenkien kera.
Handwoven yellow cloth, aah. I decided to make it into a tunic first - the 12th century Karelian finds by Dr. Schwindt, more than a century ago, show little decoration in the collar of even the wealthiest male graves. So at least for now I'll use the tunic as it is. I'm quite happy with the pattern, which is an adaptation of typically used tunic pattern, rubakha pattern and historic era Karelian traditional shirt pattern. The front and back pieces are rather narrow, with extra width at the chest achieved with narrow straight gores under the sleeves, and triangular, wide gores starting from the waist. The sleeve pattern in turn uses rectangle and two trapezoids. The trapezoids are from one bisected trapezoid, both are sewn with the longer edge to the rectangular sleeve piece, and the end of the longer one bends nicely to fill in the gap in the seam. Magic of geometry! And no mismatching edges in the sleeve.

The fabric was also ridiculously easy to sew. I'm very pleased with the result if I may say so. Needs some finishing yet, as I wanted to make it ready for Kekri.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Syksyn satoa: kenkiä

Viimeksi kun tein kenkiä, tulos ei ollut täysin tyydyttävä ja rautakausikelpoiset matalavartiset kengät osoittautuivat käytännössä ei niin hyviksi, muun muassa rantin puuttumisen vuoksi. Niitä tuli kuitenkin käytettyä jonkin aikaa ennen kuin muuttuivat suohirviöiksi, koska eihän nyt kenkiä voi hukkaan heittää kun nahkakin on niin saamarin kallista. No, tämän kesän jälkeen totesin niiden lopulta olevan niin huonossa kunnossa että raaski kierrättää nahan ja tehdä ihan eri kaavalla ihan eri kengät.

Muistaakseni näiden tyyppien oikea nimi on hedeby-kenkä - kaikki kaverit vaan ovat tehneet omansa joko Kuggomissa tai kuggomiittien opastuksella, joten Harmaasusien keskuudessa popot tunnetaan kuggombuutseina. Oli mulla joku oikea kaavakin, ja silti melkein epäonnistuin... Jos seuraavat jo menisivät ilman että täytyy avartaa sitä tai ottaa sisään tätä. Tällä kertaa siis ongelmaksi nousi liian pieni suuaukko, kun olin laskenut etäisyyden kengän kärjestä suuaukon etureunaan liian pitkäksi joten nilkan ympäri kiertävä osa vastaavasti oli lyhyempi. Tämän takia siis kengistä mitataan nilkanympärys!

Kääntökengät 4mm paksulla pohjanahalla onnistuvat muuten siedettävän helposti, jos pohjaa ohentaa reunasta noin 2mm paksuksi puolen sentin matkalta. Valmistusvaiheessa en tietenkään muistanut valokuvata, myös siksi että ompelin aika kiireellä kun piti saada ne viikonlopuksi valmiiksi - paitsi että ei sitten kuitenkaan, kun metsähallituksen kämpässä jossa piti yöpyä ei saanut tuoda koiria sisälle. Kivajee.

Näiden jälkeen sitten tulikin mieleen, jotta 1500-lukukelpoiset lehmännenäkengätkin voisi kai oikeastaan tehdä. Syy tähän villiin laajennukseen on Harmaasusien seuraava peli, tietenkin, ja sen vaateproppikuvaukset. Tällä kertaa (koska haluamme kiusata pelaajia eikun) kuvasin myös tekoprosessin.
Kivasti ovat nahan päällä nahasta leikatut osat. Tästä kuitenkin erottunee nelikulmaisuuden voimakas läsnäolo, ja kengät on mahdollista tehdä hyvinkin pienestä määrästä nahkaa. Päällisen etuosa ulottuu siis kaikilta reunoiltaan noin sentin pohjan ulkopuolelle paloja leikatessa, ommellessa tuo mitta katoaa todella nopeasti kun päällisen varvaskaarteissa on piston väli hiukan pidempi kuin pohjan vastaavissa kohdissa. Ehkä olisi voinut jättää vielä vähän enemmmän kääntövaraa.

Saksalaisen tehokkuuden esikuvat ovat teoriassa varsin simppelit, ja tosi rumat. Käytännössä totesin että edellisten kenkien kohdalla mainiosti toiminut "ohennetaan pohjan reunaa niin se kääntyy" ei lainkaan pelitä jos varpaat ovat miltei suorakulmaiset ja päällysnahka ohuen poron sijaan 2mm paksua nautaa. Siispä ratkomaan ja ompelemaan uudestaa ilman kääntämistä.

Näiden kenkien venyttely jalkaan sopivaksi olikin jossain määrin työläämpää kuin minkään aiemmin itse tekemäni kengän kanssa. Tuli myös todettua, että jos haluaa enemmän piirrosten mukaiset lehmänturvat, kannattaa käyttää ohutta pohjanahkaa ja leveää ranttia, johon sitten voi ommella sen paksumman pohjanahan. Laatikon pohjalta löytyi vielä kaksi tinanappia, joilla kengät saa näppärästi pysymään jalassa. Tilasin tietenkin Billy&Charlielta myös ihan kengänsolkia, mutta tajusin hakea ne sisältävän paketin vasta kenkien jo valmistuttua. Hups. Eli sitten voikin joko tehdä kiinnityksen uudestaan tai todeta, että tällä mennään, ja käyttää ne kengänsoljet johonkin ihan muuhun projektiin.


Shoes! Hedeby boots, made with reindeer upper and 4mm cow hide sole, cut down to thickness of 1-2mm around the edge so it would be possible to make these into turnshoes. The upper and sole are sewn with a thin strip of reindeer leather between them to keep the water out. The last pair I made didn't have this feature, and that meant that any dampness got right in through the seam. This time I even made a pattern, and still almost failed to get them right. Too tight at the ankle - at least that was easily fixed by adding a small gore.

I also made a pair of kuhlmaulshoes in a hurry, for our next game's photography session last weekend. I don't actually think very many will make shoes for the game, but hey, maybe it'll benefit someone. The upper is 2mm cow hide and the sole 4mm, and the upper is only around 1cm wider than the sole. At the corners, the holes are at wider intervals in the upper than in the sole, and the shrinkage of the wet leather as it dries also "ate up" the wider girth of the upper. I tried to make them into turnshoes first, as the image sources would appear them to be, but I just couldn't turn them - right angles vs. round toe makes a big difference, as does cow vs. reindeer hide apparently. Still, I got them done and found a pair of cute round pewter buttons for the ankle strap. Of course the package containing buckles from Billy&Charlie had already arrived in the post office but I hadn't fetched it yet. Meh. Will use them for some other project, then.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Syksyn satoa - piukat lahkeet

Syyskausi tuo mukanaan kaikenlaista kivaa tekemistä, niinkuin esimerkiksi uusien tiukkojen keskiaikalahkeiden ompelua sekä tällä kertaa kaksi kenkäompeluprojektia.

Uusiin lahkeisiin käyttämäni kangas on kaikkea muuta kuin Grunwald-yhteensopiva - vaikka härskiys onkin aina in, kaksinkertaiseksi kudottu villa sopii paremmin erinäisiin kotimaan tapahtumiin. Toisen puolen väri on hieno kirkas punainen, toinen kukonaskelkuvioinen sini-harmaa-musta. Kangas oli kohtalaisen lyhyt, mutta patentoimattomalla kankaansäästökaavalla siitä sai varsin hyvin 170-senttisen hoikan ihmisen lahkeet. Huomasin tosin että näin onnistuvat vain lahkeet, joiden kangas on molemmilta puolilta samanlainen - tai kaksipuolinen, jos tahtoo suoraan mi-partit. Häh häh.

Perustana käytin viime kesänä ommeltuja tiukkoja lahkeita. Saumanvaraa tuli noin sentti tai puolitoista. Tämän jälkeen kangasta leikatessa ylijääneistä kolmioista sai jatkopalat lahkeiden yläreunaan, jotta ne sai riittävän pitkiksi. Sitten harsiminen sentin pistoilla jalan ympärille ja ompelu, tällä kertaa saumaus farkkusaumalla. Teoriassa siis näitä voi myös käyttää ei-mipartina, käytännössä ehkä sitten kuitenkaan ei. Kiinnitysosaan nimittäin tulee aika selkeä puolisuus. Pointit on vielä tekemättä, mutta eiköhän nämä vielä käyttöön saada.

This spring I've made quite a lot of stuff - a pair of mi-parti hose, karelian tunic, a coat and two pairs of shoes. Now, the hose: found a perfect fabric for a fashionable gunner. Double woven, red on one side and with a small squares of blue-grey-black pattern on the other side. Used a very cloth-saving cut here, and based the pattern* on a pair of hose I made last year. I left in about a finger width of seam allowance and ensured the fit by sewing with a long stitch first, with my leg inside. Then I made the finished seam a millimeter inside of the scetch seam.

* Actually "pattern" may be glorifying my "put the fabric to be cut on the bottom, put the model on top, mark where to cut" method of operating with items of clothing similar to what I've done before. It's what I did with even this:

Approximating the width of the chest. Needed some extra gores in the sides to make it fit comfortably as the outmost layer.

perjantai 2. marraskuuta 2012

ADHD-ompelua

Syksy on mulle sitä aikaa, kun uusia asioita syntyy aivan vimmaisella tahdilla. Viime viikolla ompelin kasaan pitkän paidan siitä ihanasta oranssinruskeasta villakankaasta (josta ehkä tulee yhden halkion leikkaamisella ja lautanauhan ja nappien ompelulla svita-tyyppinen takki kunhan saan tehtyä tutkimusta novgorodilaisista 1100-luvun napeista että tiedän millaiset ostaa) ja tällä viikolla syntyivät varrelliset hedeby-kengät eli tuttavallisesti kuggombuutsit. Ja aiemmin tuli tehtyä uudet härskit mi-partilahkeet kaksipuoliseksi kudotusta kankaasta - toinen puoli punainen, toinen siniharmaa/musta kukonaskelkuvioinen. Nyt tarkenee talvellakin leikkiä keskiaikaa. Lisäksi tuli tehtyä lapaset Hollolasta ostetusta mataralla värjätystä villalangasta. Tumput eivät ole niin aktiivisen lämpimät kuin myyntiin tekemäni paksut harmaat lapaset mutta eivätpä sitten myöskään nukkaannu yhtä mahdottomasti. (Ja sitten ostin vaaleanvihreää pirkka-lankaa, sitä paksumpaa, josta tulee spock-lapaset tai sitten sukat, en vielä ole päättänyt kummat ensin olisi syytä tehdä.)

Pitäisi myös tyhjentää kaappia vanhasta tavarasta joka ei enää täytä autenttisuuskriteerejä, sekä epämääräisistä kankaanjämistä joista saisi vielä vaikka mitä kivaa pientä, mutta ihmisellä voi olla vain rajallinen määrä häntähuppuja ennen kuin alkaa ahdistaa. Sitäpaitsi en tiedä onko kalanruotokuvioinen kirkkaansininen ohut villa ehkä sittenkään ihan se ykkösvaihtoehto keskiaikavaatteeseen.

Miksei muuten Suomessa kukaan tee ruudullisia keskiaikavaatteita? Ne tuntuvat olevan Ruotsin puolella aika yleisiä. Varmaan siksi kukaan ei niitä tee kun kenelläkään ei niitä ole - ihan sama kuin kaikilla on rautakausivaatteissa lautanauhaa, koska kaikilla on lautanauhaa. On se jännä, se kulttuuri.