sunnuntai 26. elokuuta 2012

Pystykangaspuut / Standing loom

Tämä hauska kapine on siessyt olohuoneessa kahden muuton ajan. Kyllä se eteneekin hissuksiin - yleensä noin tunnin työn eli 5 senttiä kerrallaan. Mihinkään "oikeaan" kangaspuumalli ei perustu, vaan rakennusaineet ovat roskakatoksesta löydetyn tuolinrungon (?) pystykappaleet. Kaveri oli käynyt pystykangaspuukurssin, henkilökohtaista tietoa oikeasta rakenteesta ei ollut näitä tehdessä. Kursseilla käytetyissä malleissa on käsittääkseni nelivartista toimikasta tehdessä kolme liikkuvaa niisinvartta ja yksi stabiili, mutta en ihan ymmärtänyt ilman ohjetta jotta miten tämä toimisi käytännössä, joten puissani on neljä liikuteltavaa vartta ja ihan hyvin on toiminut. Haarukoita tosin tuli yksi ylimääräinen pari, kun alunperin kokeilin 4 vartta/4 haarukkaa ennen kuin totesin 4 vartta/ 2 haarukkaa ratkaisun toimivammaksi.

Niisinvarsien alla oleva poikkipuu pitää hulpiolautanauhat järjestyksessä. Loimea tehdessä harkitsin putkeksi kudottua hulpiota kahdella langalla per nauhalauta, mutta olen joskus kokeillut sitä systeemiä ja laudat pyrkivät asettumaan aina niin että viriö sulkeutuu. Se on ärsyttävää, joten päätin tehdä kapeat suorat hulpionauhat.

Kangas kapeni huomattavasti aloituksesta ja leventäminen olikin hauskaa hommaa. Nyt kun loiminiput on virkattu kivasti oikean levyiseksi ketjuksi homma ehkä toimii paremmin. Käytössä on ollut kahta eri kudelankaa. Ensimmäinen itse värjättyä punasipulivihreää, toinen kirpparilta löytynyttä en nyt muista millä kasvilla värjättyä vaaleampaa vihreää. On muuten myös ärsyttävän höttöistä tavaraa, onneksi ostin sen nimenomaan tämän kankaan kuteeksi. Ei nimittäin kestä vetoa juuri lainkaan. Toivottavasti kankaana sitten kestää kulumista edes jonkin verran.

Tarkoitus olisi tehdä tästä valmiista kankaasta housut sitten kun se joskus valmistuu. Loimella on mittaa noin kolme metriä, josta on kudottu noin 70 senttiä. Mutta ehkä se ensi kesäksi sitten kerkiää.


My standing loom project started out some years ago. At the moment it has been with me in three different places - thank goodness it's light and movable. I'm a lazy weaver and the fabric proceeds maybe 5 centimeters per hour when I have the mood to be weaving. I built the loom on hazy scetches and impressions from a friend's notes - she had been to an actual course on the subject, I was improvizing from scrap wood found from the trash. Works ok, although it has 4 mobile shatfs in 2 holders whereas the type of loom used in the course apparently uses 3 mobile shatfs in 3 holders, plus one stabile shaft for 2/2 twill. (I can sort of understand how it works, but not construct it without instructions.)
The crossbar holds the card woven bands straight and keeps them from getting twisted. I had originally thought to make the bands round, with 2 threads per card, but I've done that earlier and the warp tries to pull the shed closed, so I made a narrow, straight 4-thread band instead. I've used two different weft threads this far - the first one dyed with red onion skins, the second is bought and I forget what plant was used to dye it. It's really loose, soft yarn that's poor for even weft, and takes almost no pull at all, so I have to be careful with it.

The fabric will probably become trousers eventually. When I get it done. There's 3 meters of warp and I've woven some 70 centimeters by now. Maybe it'll be done by next summer.

tiistai 7. elokuuta 2012

Lähdeaineisto ja pienet pettymykset

Ostinpa sitten Hollolasta vihdoin uusiopainoksen Theorode Schwindtin "Tietoja Karjalan Rautakaudesta" ja totean että tämä kirja olisi ollut hyvä olla vuosi sitten. Mielenkiintoisena pidettäköön etenkin sitä että paitakankaaksi tulkittu osa fragmenteista on palttinasidoksista villaa, päällysvaatteet yleensä huovutettua kolmevartista toimikasta ja "hame, vaippa, huntu- ja esiliinakangas" nelivartista toimikasta. Hmm. No, tuo paitakankaaksi aiottu valkoinen on kolmevartista (ja hienompaa kuin 1:1 kuvatuissa fragmenteissa) mutta tuleva housukangas, yhä puissa, on nelivartista enkä tiedä miten se huovuttuukaan. Sen sijaan Schwindtin mukaan mistään Kekomäen yms haudoista ei ole löytynyt nappirivejä, ja miehen päällysvaate on tulkittu todennäköisesti umpinaiseksi. Todisteita paidansepaluksesta ei nimittäin päällysvaatteissa ole. Voi kökkö. Nyt pitää päättää, haluaako leikkiä autenttista vai soveltaa sen mukaan mikä voisi olla kivaa - olisiko karjalaisella tyypillä venäläismallinen takki? Apua. -- This year at Hollola I bought a reprint of Theodore Schwindt's "Information on Karelian Iron Age" and I must say I wish I had this book last year. Particularly interesting is that while the fragments that are interpreted as undershirt (with preserved openings and such, whee!) are universally tabby woven wool, women's clothing "shirt, cloak, veil and apron fabric" are 2/2 twill, and men's overclothes usually boiled* 2/1 twill. Hmm. Well, the fabric I intend for shirt is 2/1 twill, finer than in the found fragments, which I feel is acceptable. The future trouser fabric, still on the loom, is 2/2 twill and I'm not sure how it will behave if I try to boil it either. What is troublesome to me is that according to Schwindt, in none of the Kekomäki or other graves there were found button rows, and the overshirt was probably not open in front. Bother. Now I need to decide if I want to be interpreted-authentic, or would a Karelian man have a Russian type overcoat. Help.